Voi ihmistä!

Luulee tietävänsä jotain jostain. Puhuu kuuluvalla äänellä kokemuksistaan.

Kertoo, miten Hänelle kävi niinkin, että vaikka Hän on naimisissa, Hänen työkaverinsa luuli hänen olevan "niitä naisia". Eikä siinä mitään, Hän sanoo, sillä ei Hänellä ole mitään "niitä" vastaan. Häntä vaan ärsytti, kun Häntä luultiin "sellaiseksi", siksi että Hänellä on lyhyet hiukset naiseksi ja ehkä hieman epänaisellinen pukeutumistyyli. Hän ihmettelee, miten tällainen on mahdollista, sillä Hän kuitenkin tuntee myös "jumalattoman kauniita lesboja". Ei "niiden" siis tarvitse aina olla "rumia ja lyhythiuksisia". Työkaveri, joka Hänen mukaansa ilmeisesti on "niitä naisia", ei ollut uskonut hänen selityksiään, vaan alkanut väittää vastaan, että "kyllä sinä olet, edes vähän". Johon Hän sitten sanoo lopulta tunnustaneensa, että "no ehkä vähän bi". Ja siihen työkaveri oli sitten Hänelle todennut, että "no eikö ole hienoa, kun sinulla on nyt enemmän vaihtoehtoja", ja Hän siihen, että "minähän en miestäni petä".

Lopulta Hän vielä laskeutuu nosrunluisesta, heteroavioliiton tornistaan muiden ei-avioituneiden tasolle ja selittää lähes viisaan oraakkelin tyyliin kanssakuulijoille, että huolimatta Hänen vasemman käden nimettömän sormen sormuskimpustaan Hänen elämänsä olisi samanlaista, vaikka Hän ei olisi naimisissa eikä Hänellä olisi miestä. Ja että Häntä oikein ärsyttää, että ihmiset tekevät miehen etsimisestä ja löytämisestä elämänsä tärkeimmän asian.

Voi ihmislasta, voi ajattelemattomuutta ja tappavien sanojen määrää. Tuonkin kuuli monta hyvin erilaista ihmistä, jotka Hän tietysti koki kuuluvaksi omaan leiriinsä. Surukseni tiedän, että osa kuulijoista tunsi varmasti piston sydämessään. Eikä tarvitse edes olla "niitä naisia" tunteakseen sen. Tarvitsee vain olla sinkku ja mielellään vielä sellainen, joka haluaisi jakaa elämänsä jonkun kanssa. Hän teki näiden ihmisten elämästä niin tyypillistä heterotragediaa, että en oikein ymmärrä halusiko hän jotenkin vähätellä omaa avioliittoaan, avioliittoa yleensä vai sitä, että ihminen tarvitsee ihmisen. Vai korostiko hän todella tällä tavoin vain oman tilanteensa ihanuutta, paremmuutta toisiin nähden?

On turvallista tarkastella maailmaa auvoisesta heteroavioliiton satamasta. Sieltä käsin erilaisuus omaan elämään suhteutettuna näyttäytyy varmasti uhkana, mutta myös mielenkiintoisena vaihtoehtojen vyyhtinä, jota on kiinnostavaa penkoa, koska se on riittävän kaukana omasta todellisuudesta. Hän tuntee varmasti ainoastaan mielihyvää, kun joku oman sukupuolenkin edustaja olisi kiinnostunut. Hän myös korostaa sitä, että Hänelle on jopa sanottu, että Hän on niin kiinnostava, että Hänellä todella olisi aviomiehensä ohella myös vaihtoehtoisia kumppaneita, mistä valita. Hän myös varmasti tuntee mielihyvää siitä ajatuksesta, että Hän olisi vahvempi kuin muut sinkut, jos näin olisi päässyt käymään. Hänen elämäänsä ei ravisuttelisi tärkeän ihmisen puute, niin kuin muita vaivaisia sinkkuja. Ja tämän kaiken Hän sanoo vihkisormukset säihkyen, turvassa vaihtoehtojen ja erilaisten valintojen sekasorrolta.


Miten fiksunkin ihmisen näköala voi kantaa vain omaan napaan saakka? Onko kaikki fiksuus sittenkin opittu kirjoista? Eikö yhtään täysillä elettyä, vereslihaan asti satutettua, kipeää päivää? Ja jos, niin mistä tämä kaikki puhe? Mistä tämä oman itsensä ylevöittäminen?

Sanojen helinä on raskasta kuunneltavaa sille, joka tuntee hiljaisuuden.