Lähde: ORF
Haastatteluun Natascha ilmestyi aivan eri näköisenä tyttönä kuin mitä varmasti suurin osa katsojista odotti. Hänellä oli siistit vaatteet, hiukset piilottettuna trendikkääseen huiviin (haluttiin suojata yksityisyyttä) eikä kalvakasta ihosta kertoneet enää kuin kädet, joita hän aika ajoin puristeli sylissään jännittyneenä. Uskomattominta oli ne sanankäänteet, joita Natascha käytti. Miten on mahdollista, että hän ylipäätään on oppinut, mitä esimerkiksi tarkoittaa "symbolisesti sanottuna", jota hän pariin otteeseen käytti? Hän itse selitti tämän sillä, että hänen sieppaajansa Wolfgang Priklopil oli antanut hänen kuunnella radiosta itävaltalaista kulttuurikanavaa, lukea sanomalehtiä ja tietokirjoja. Natascha sanoikin pitäneensä itsensä koossa osittain juuri näiden ulkomaailmaan viittaavien asioiden avulla. Hän sanoi ajatelleensa tulevaisuutta niin, että jos hän on siepattuna ollessaan jäänyt nuoruudessaan ja lapsuudessaan jostain paitsi, niin ainakin hän on lukenut ja tietää asioista paljon. Se oli siis jonkunlainen tsemppikeino hänelle. Hän sanoi myös ajatelleensa, että kun hän joskus vapautuu, niin on hän sitten ainakin ikäisiään fiksumpi. Tuossa kohdassa hän jopa hymyili. Tiesi varmaan, että se piti paikkansa.
Mielenkiintoista oli myös, miten Natascha puhui Priklopilista. Tottahan hän oli miestä aluksi pelännyt, koska juuri dominoimalla tyttöä, Priklopil oli saanut otettua hänestä vallan. Mutta jonkinlainen side heidän välilleen oli kuitenkin syntynyt kaikesta kieroutuneisuudesta huolimatta. Natascha oli mm. pyytänyt, että mies viettää hänen kanssaan juhlapäiviä kuten synttäreitä, joulua ja pääsiäistä. Eikä Priklopil ollut kieltäytynyt, minkä Natascha taas oli tulkinnut siten, että mies tunsi huonoa omaatuntoa tilanteesta. Priklopil oli myös viime vuosina usein puhunut siitä, että Natascha voisi paeta. Ehkä hän jopa toivoi jo sitä, jotta hän pääsisi omatuntonsa kiusauksesta. Alusta asti mies oli kuitenkin uhkaillut Nataschaa itsemurhalla. Tämän kohdan olin itse ymmärtänyt aiemmin väärin. Siis niin päin, että mies uhkasi tappaa Nataschan. Haastattelussa selvisi, että Priklopil olikin puhunut itsestään, mikä toisaalta johtaisi samaan lopputulokseen kuin Nataschan tappaminen, sillä kukaan ei olisi löytänyt tyttöä kellarista. Tämä tuntuikin olevan Nataschan suurin pelko. Ikuinen pelko siitä, että miehelle tapahtuu jotain ja hän kuolee nälkään sinne pieneen kellariin, josta kukaan ei edes tiedä.
Lähde: ORF
Natascha piti suurimman osan ajasta silmiään kiinni, minkä psykologit tulkitsivat niin, että hän tällä tavalla sulkee menneen sisälleen ja ainoastaan sulkiessaan silmät kykenee ajattelemaan ja käsittelemään sitä. Hänen puheensa oli katkonaista ja käden liikkeet tuntuivat jäykiltä, mutta hän oli mielestäni silti huomattavasti rennompi kuin moni suomalainen talk shown vetäjä.;) Silloin kun hän avasi silmänsä hän katsoi suoraan haatattelijaa silmiin, vastasi kysymyksiin epäröimättä ja osasi keskustella selkeästi, aikuismaisen hillitysti. Itseäni kosketti eniten se, miten kaikesta huolimatta lapsi hänen sisällään pyrki koko ajan esille. Hän kertoi mm. miten pahalta ja vaikealta oli tuntunut, kun he Priklopilin kanssa olivat joskus poistuneet talosta esimerkiksi kauppaan. Ja kun ystävällinen myyjä oli kysynyt, miten hän voisi auttaa (kuten nyt kaupassa yleensä) Nataschalle oli tullut aina kauhea paniikki siitä, miten hän voisi tuoda julki sen, kuka hän on. Hän sanoi koittaneensa hymyillä kuten siinä kuvassa, jota levittettin hänen katoamisensa aikoihin, jotta ihmiset olisivat voineet tunnistaa hänet. Mutta kukaan ei tunnistanut. Viimeisinä päivinään siepattuna hän oli sanonut Priklopilille, että hän ei enää kestäisi kovin kauaa ja aikoisi varmasti yrittää paeta. Lopulta tilaisuus tähän oli tullut, kun hän oli imuroinut Priklopilin autoa ja miehelle oli samaan aikaan tullut puhelu, jolloin tämä oli vetäytynyt kauemmaksi puhumaan. Silloin Natascha sanoi päättäneensä, että jos ei nyt, niin ei koskaan, ja oli juossut pois autotallista.
Ehkäpä saamme lukea tästä vielä joskus enemmän Nataschan kirjoittamasta kirjasta. Hän nimittäin sanoi, että jos joku, niin hän on se, joka sen kirjoittaa. Hyvä asenne! Tuollaisen kokemuksen jälkeen ei varmasti helpolla luota kehenkään muuhun kuin itseensä. Todella rohkea tyttö kyllä. Toivottavasti hän saa vielä asiansa jollekin tolalle ja voi nauttia vapaudesta ja elämästä. Varmasti pitkä ja kivinen tie sekin, mutta tie on olemassa. Se on jo iso asia menneisyyteen verrattuna.
Kommentit