- Työhön, kouluun, ankeisiin ilmoihin, jumiutuneisiin hartioihin ja huonosti nukuttuihin öihin.
On siitä todella aikaa. Kokonainen kuukausi mennyt kirjoittamatta yhtä pientä lausetta. Eikä edelleenkään mielenrauhaa istua tässä ja ajatella pidempää, vaikka olisi ajatuksia, paljonkin, mutta vain keskeneräisinä pätkinä häiritsemässä kokonaisuutta. Stressi tekee tämän aina minulle. Nytkin suuritöisen projektinvonkaleen jälkeen on ainoastaan tyhjä olo ja levoton mieli. Harmittaa, koska olisi ollut kokonainen viikonloppu aikaa tehdä itselle tärkeitä juttuja, mutta kaikki jäi levottomuuden takia.
Mutta mikä sitten sai minut kirjoittamaan edes nämä rivit, pysähtymään edes hetkeksi?
Tämä nainen:
Johanna Iivanainen
Olimme nimittäin tänä iltana Jazz-Tähtien Joulu -nimisessä joulukonsertissa, jossa Iivanainen esiintyi yhdessä Jukka Perkon, Zarkus Poussan, Lenni-Kalle Taipaleen ja Sami Pitkämön kanssa. Ihastuin Iivanaisen äänen jo joitakin vuosia sitten. Silloin kun hän esiintyi ensimmäisen kerran Bumtsibumissa ja oli ainakin itselleni täysin tuntematon ujo tyttö, jolla oli aivan mielettömän upea ääni. Nyt olen käynyt oikeastaan jokaisessa konsertissa, jossa hän on esiintynyt täällä meillä Turun seudulla. Hänen äänenkäyttönsä vain on jotain mielettömän ihanaa kuunneltavaa. Herkkä ja samalla todella puhdas ja vahva. Ominta musiikkia Iivanaiselle on jazz, jossa hän onkin ehdottomasti Suomen parhaimmistoa, ainakin naisvokalistien osalta. Mieltäni lämmittää hänessä myös se, että Iivanainen lausuu laulaessaan todella puhtaasti englantia eikä siis ole ollenkaan häiritsevää, että hän usein laulaa englanninkielisiä kipaleita.
Tänään kuitenkin kävi oikein sääliksi tätä kaunisäänistä nuorta naista. Hän jäi selkeästi suuriegoisten miesten jalkoihin. Ei laulutaidoiltaan toki, ei missään nimessä, vaan esiintymisajassa. Tuo tähtikaarti, etunenässä Zarkus Poussa, kun varasti koko shown heittämällä pikkupoikamaisia vitsejä joka välissä ja usutti Iivanaisen välillä rumpaliksi, välillä rytmimunan soittajaksi tai kolkuttelemaan jotain kapuloita. Naurettavaa lahjakkuuden tuhlaamista!! Ja yleisön rahojen tietysti myös. En väitä, etteikö herra Poussa osaisi laulaa ja etenkin soittaa erilaisia soittimia todella upeasti, mutta kun lähiympäristössä on lahjakkaampiakin lauluääniä, niin Poussa olisi todellakin voinut jättää laulamatta ja keskittyä ihan itse hakkaamaan kapuloitaan.
Ajattelin, että viimeistään tämä konsertti olisi rauhoittanut mieltä, mutta päinvastoin, se pani kiehumaan.En voi käsittää, miksi konsertti oli rakennettu yleisilmeeltään niin väärin. Iivanaista kun kuulee niin harvoin missään eikä nytkään päästy kunnon tunnelmaan kuin ihan muutamassa kipaleessa. Poussaa taas tullaan näkemään kohta telkussakin. Voih. Olen pettynyt, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, miksi näin kävi. Iivanainen on luonteeltaan selkeästi hieman ujo ja jää siksi varmasti noiden köriläiden varjoon, kun aletaan huutoäänestää, millainen konsertti järjestetään. Harmi sinänsä, sillä Iivanaisen ääni yksinään, ilman minkäänlaista bongorumpua tai pianonpimputusta on jo niin voimakas instrumentti, että siitä rakentaisi montakin konserttia. Tunnen sielunsympatiaa IIvanaista kohtaan jostain kumman syystä.
Täytynee kaivaa vanhat levyt esiin ja fiilistellä. Ehkä se tasoittaisi taas mielen railoja.
Kommentit