Viaton lehdenlukija luulee lukevansa jotain ajankohtaista ja innosta puhkuen jäytää lehdestä joka sanan totuuden nimissä. Ja sitten, oliko se jopa kolmas kappale vai jo toinen lause, missä sanottiin, että kyse oli viime helmikuusta tai kesäkuusta tai talvisodasta. Uutinen mikä uutinen, kyllä sen nyt kuitenkin on oltava ajankohtaista, koska se on lehteen painettu. Juu-u.

Tämän päivän Ilta-Sanomissa oli taas muotoiltu otsikko ihan viimeisen päälle lukijan harhauttamiseksi. "Kaurismäki-tähti lääkehumalassa rattiin", näin se kuului. Tällaiset otsikot ovat todella harhaanjohtavia. Aivan kuten nämäkin: "Mikko Leppilampi vihdoin naimisiin", "Tangokuningas masennuksen vuoksi hoitoon" tai "Matti ja Mervi taas yhdessä". (Huom! Nämä eivät ole aivan suoria lainauksia lehdistä, mutta melkein!)

Ja mikä näitä loistavia otsikointeja yhdistää? Verbittömyys, ja näin ollen lukijan harhauttaminen luulemaan, että kyse olisi jotenkin ajankohtaisesta asiasta. Mutta mitä vielä, tuo kyseinen tangoprinssitapauskin oli vuosien takainen uutinen, muistaakseni. Otsikoinneissa piilee lähes aina tuo koukku. Kun toimittaja ei muuta kiinnostavaa juttuunsa keksi, niin ei muuta kuin turhat verbit pois ja uutisesta tulee ajankohtainen.
Toki sitä jokaiselle toimittajalle opetetaan, että jätä pois kaikki turha, verbitkin siis, jos mahdollista, jotta varsinkin otsikosta tulisi mahdollisimman napakka. Mutta tässä kohdin suomen kieli ja oma elämämme nykyisyydessä selättää meidät. Verbittömät lauseet ovat yhtä kuin tämä hetki, tämän päivän uutinen, preesens...ehkä myös imperfekti, mutta jos niinkin, niin sitten on kyse enintään eilisen historioinnista.

Blääh. Oikeastaan on aivan sama, vaikka resupekkacoolio Janne Hyytiäinen olisi kärähtänyt vuosia sitten, tai tulisi kärähtämään tulevaisuudessa. Yhtä paljon uutisarvoa minulle. Rakenteet ne vaan on, mitkä ottaa päähän. Se siitä.